Itseluottamus

Elämän kokoisia kysymyksiä

Mitkä kysymykset muovaavat arkea koirasi kanssa tänään?

Voiko reaktiivisuus tai ääniarkuus vähentyä? Entä riistalle syttyminen?

Oppiiko vahinkoaltis koira huomioimaan kehoaan paremmin?

Onko koiralla sielu ja jos, voinko minä saada siihen arjen keskellä yhteyden?

Jos haluaa, näihin kaikkiin voi vastata kieltävästi.

Ja antaa sen ohjata elämänsä kulkua.

Yhtä mahdollista on vastata ”ehkä”. Luoda siitä yhteisen elämän tausta-asetuksen.

Ja halutessamme voimme vastata kaikkiin ”kyllä”. 

––

Jokainen valinta heijastuu takaisinpäin.

Jos valitsemme ei-tien, rajaamme myös itsemme näissä asioissa muutoksen ulkopuolelle.

Kenties tällä hetkellä, tämän tai tätä edeltäneen koiran kanssa saatamme ajatella, että se on välttämätöntä ja suojaa meitä.

Kannattaa kuitenkin kuunnella, millaista hintaa tämä asetus päivien ja viikkojen kuluessa maksaa.

––

Ehkä-tien valinneiden eteen avautuu enemmän polkuja. 

Riippumatta siitä eteneekö niiden suuntaan vai ei, ne tulevat näkyviin. Vaihtoehtojen määrä kasvaa.

Itsensä voi tuntea jonkin verran haavoittuvammaksi, kun tunnistaa, miten kaikki asiat elämässä ovat jatkuvassa muutoksessa.

Hypätäkö virtaan mukaan? Vai ei?

Ehkä…

––

Entä mitä Sinulle tapahtuu, jos sanot mahdollisuudelle kyllä?

Vastassa on sylin täydeltä elämän arvoituksellisuutta.

Toisinaan tunnet suurta riittämättömyyttä. Toisinaan sen, miten valtavasti kaikkea on. Tarpeeksi, ylikin.

Saatat yrittää muutosta kaikella viisaudellasi ja törmätä kipeästi seinään. Et välttämättä saavuta pitkienkään aikojen jälkeen sitä, minkä perään aikanaan lähdit.

Jokainen pettymys laittaa Sinut alussa esitetyn kysymyksen ääreen:

Ei ole mahdollista? Ehkä? Vai sittenkin on? 

––

Jostain syystä kukaan ei ole kyennyt kirjoittamaan aukotonta koiranomistajan ohjekirjaa Kaikkiin Elämän Tilanteisiin.

Ajastakin tiedetään nykyisin, että se voi virrata kumpaan tahansa suuntaan.

Mitä näemme, kun katsomme omaa koiraamme tai laumaamme?

Mitä itsessämme silloin kuulemme?

––

”Jos tietäisin, että huomenna tulee maailmanloppu, istuttaisin omenapuun.”

Karl Lotz