Mitä muut ihmiset ajattelevat?
Siinä on juuri se päänsisäinen kysymys, joka selittää sen, miksi itsen kuuntelu ja omana itsenä toimiminen muiden ihmisen seurassa on joskus niin kovin hankalaa. Ja sen, miksi koirat ovat elämässäni niin tärkeässä roolissa.
Koirien seurassa en ole koskaan tuntenut olevani arvioivien katseiden alla eikä minun ole koskaan tarvinnut miettiä, ajatteleeko koira minusta jotain huonoa, jos olen oma itseni. Tämän vuoksi koiralle on niin helppoa avata koko syvin olemus ja todellinen minä.
Ja se tuntuu niin hyvältä ja helpolta. Sitä kautta, ehkä pikkuhiljaa, voi oppia rakentamaan samanlaista luottamusta myös ihmisiin.
Kun ”mitä muut ihmiset ajattelevat” alkaakin pikkuhiljaa taittua kysymykseen ”miltä tämä minusta oikeasti tuntuu”, ollaan askel askeleelta lähempänä rauhaa itsen kanssa.
Samalla se on elämän pituinen oppimismatka itsensä tuntemiseen.
Tämä ei tapahdu kaikilla elämän osa-alueilla ja kaikissa elämänvaiheissa samanaikaisesti.
Omalla kohdallani olen huomannut, että joskus se vaatii myös moninaisen tunneskaalan läpikäymistä ennen kuin pääsen siihen pisteeseen, että kykenen siirtämään ajatuksen toisten ihmisten mielipiteistä toissijaiseksi.
Tähän tunneskaalaan sisältyy usein vaikeitakin tunteita, kuten epätoivoa tai vihaa, mutta pikkuhiljaa opin olemaan pelästymättä ja arvottamatta niitä. Niiden kautta olen aina lopulta päätynyt vakauteen, luottamukseen ja rauhaan.
Suosittelen lämpimästi kuuntelemaan tämän videon, jos kaipaat vahvistusta ja rohkaisua omannäköisen elämän rakentamiselle.
Suosittelen videon kuuntelua myös sellaisiin hetkiin, jolloin haluat maadottua hetkeen ja kaipaat apua yhteyden rakentamisessa omaan itseesi. Tai kun tuntuu, että palaset eivät ihan loksahtele kohdilleen, vaikka kuinka yrität.
”Et ole koskaan yksin silloin, kun valitset itse seistä rinnallasi.”
Niin kaunis ajatus.
Video vilisi kauniita ajatuksia, mutta tämä oli itselleni yksi koskettavimmista.
Joskus on aivan hirvittävän vaikeaa seistä omalla rinnallaan. Näinä hetkinä joskus kuvittelen itseni pienenä lapsena eteeni, kävelen hänen luokseen, halaan oikein lujasti ja kysyn, mitä hän tässä tilanteessa eniten tarvitsisi.
Kun kuuntelen vastausta hänen kauttaan, se usein tekee itseni rinnalla seisomisesta asteen verran helpompaa.
Omannäköisen elämän tavoittelu on nykyään paljon esillä somessa ja kirjallisuudessakin. Ja olen lukenut siitä paljon.
Olen lukenut mitä pitää muuttaa itsessä ja mitä ei pidä muuttaa itsessä. Mitä pitää muuttaa elämässä, ajatuksissa, olemisessa ja tekemisessä.
Prokoirakon videolla oli kuitenkin aivan erilainen lähestymistapa aiheeseen.
Ihana, helpottava, rauhoittava.
Se ei nostattanut minussa tunnetta, että minun pitäisi kyetä johonkin aivan mahtipointiseen koskemattomuuteen, jossa olisin täysin immuuni muiden ihmisten mielipiteille ja ajatuksille. Se tarjosi rohkaisua tutkia omaa polkua, omassa tahdissa.
Mitään pakottamatta ja arvottamatta.
Ei kiirettä. Ei kymmenen kohdan listaa, joiden läpi juoksemalla löydät maalista lopulta omannäköisen elämän.
Enemmän aikaa tunnustella, miltä mikäkin tienhaara jalkojen alla tuntuu. Edetä silloin, kun se tuntuu oikealta.
Ja rohkaisua, että sinä kyllä tiedät sen sitten, kun se tuntuu siltä.
Ja jos polku tuntuu johtaneen risteykseen, jossa mikään tie ei tunnukaan enää omalta, aina voi palata myös takaisinpäin edelliseen risteykseen. Tai sitä edelliseen. Tai aina niin pitkälle, kuin tuntuu taas luontevalta jatkaa eteenpäin.
Kiitos videosta, jonka ääreen tuntui turvalliselta pysähtyä ❤
Miten voikaan tuntea tulleensa näin kuulluksi sanomatta itse sanaakaan ja vain kuuntelemalla.
–––
Kokemus luennosta Mitä muut ihmiset ajattelevat.
Löydät luennon osoitteesta www.prokoirakko.fi/videot
