Ihan sama lenkki se on – vai onko?

Kun lunta tulee kertarysäyksellä isoja määriä, se laittaa koiran fysiikan koetukselle. Hangessa kahlaaminen on erilaista kuin normaali askellus ja liukas maa haastaa kehoa eri tavoin kuin pitävä pohja.

Tässä jutussa kerron, miten ikä, rotu, koko, kehon herkät kohdat, hangessa kahlaaminen ja askellajin muuttuminen vaikuttavat koiraan ja mitä omistajan on hyvä huomata, jotta koiran keho pystyisi mahdollisimman hyvin ottamaan tavallisuudesta poikkeavan rasituksen vastaan.

Kun maassa on yhtäkkiä 10 tai 30 sentin lumikerros, se voi olla nuorelle, hyvän fyysisen pohjakunnon omaavalle energiselle koiralle mahtava juttu.

Lumessa voi painia ja hepuloida! Kun kahlaa polulla ensimmäisenä lumesta saa mainion lisävastuksen. 

Raskaammat lenkkeilyolosuhteet lisäävät tasapainoa, jos koiralla on tilausta fyysiselle haasteelle. Silloin koira tuntuu lenkin jälkeen tyytyväisemmältä kuin jos oltaisiin liikuttu sulan maan aikaan. Käytöskin on tasapainoisempaa.

Vaikka rinnalla olisi nuori, terve, fyysisesti aktiivinen koira, on viisasta kasvattaa raskaamman kahlaamisen määrää asteittain jumien välttämiseksi ja tarjota mahdollisuuksien mukaan palauttavampaa liikettä kovempien lenkkien väliin.

Mutta erityisen tärkeää se on ikääntyneille koirille ja kasvaville pennuille.

Opettele lepuuttamaan lenkeillä katsettasi koirasi selkälinjassa. Kuuntele askelten rytmiä. Seuraa liikkeen symmetrisyyttä ja kehon rentoutta.

Näin opit pikkuhiljaa yhdistämään, minkä verran liikettä on keholle terveellinen määrä ja miten erilaiset olosuhteet, kuten lumi tai liukkaus koirasi kehoon vaikuttavat.

Rodullakin on väliä. Matalat raajat voivat saada aikaan sen, että askellaji muuttuu lumisateen jälkeen kertarysäyksellä ravista laukaksi tai loikkimiseksi. Isompi koira voi hakea helpotusta nostelemalla jalkojaan hangen yläpuolelle kahlaamisen sijaan, jolloin rasitus osuu aivan eri lihaksiin kuin normaalisti.

Tämän vuoksi keho voi olla hyvinkin jumissa jo yhden tai muutaman lenkin jälkeen. 

Jos taas koira on loistavalla pohjakunnolla varustettu pitkäkoipinen atleettinen metsästyskoira, vaikkapa saksanseisoja, pieni hanki ei välttämättä tuo kovinkaan kummoista muutosta lenkin rasittavuuteen. Iloa vaan!

Turkillakin on väliä. Jos tassukarvoihin kertyy isoja lumipaakkuja, jalan asento muuttuu. Mikä taas vaikuttaa koko kehoon. Turkkiroduilla kroppaan voi kertyä muutenkin lunta, jolloin paakut sekä takut saattavat rajoittaa liikeratoja.

Lumen kertymistä tassukarvoihin voi ehkäistä öljyämällä ja tossuilla. Jos koiralla on helposti takkuuntuva ja lunta keräävä turkki, sen voi suojata takin alle.

Jos taas on itse pukeutunut mukavasti ja lämpimästi, ei välttämättä tule huomanneeksi, että karvaton tai ohutturkkinen koira voi palella takista huolimatta jo varsin leudoissa talvisäissä. Se taas tekee liikkumisesta jäykempää ja lenkistä myös henkisesti raskaamman.

Jos lenkkiolojen muuttuessa koirakin muuttuu, liikuta entistä kuuntelevammin.

Mikäli kehossa on vanhoja traumoja, äkillisissä sään vaihdoksissa kannattaa seurata koiran liikettä tavallistakin herkemmin ja pyrkiä mahdollisimman luontevaan siirtymään. 

Jo ennen lenkille lähtöä voi ottaa hetken kuulostellen, miten pitkä kierros tuntuisi tässä kohtaa parhaalta. Ja jos voi valita, mikä reiteistä olisi tähän kohtaan sopivin.

Itselläni on 9- ja 12-vuotiaat keskikokoiset paimenkoirat, joilla kummallakin on iän lisäksi myös muita huomioon otettavia seikkoja kehossa. Molemmilla on kuitenkin ihan asiallinen pohjakunto.

Olen valinnut peruslenkeille lyhyitä, 50 – 100 metrin pätkiä umpihangessa kahlaamista (lunta on täällä nyt noin 20 senttiä) ja vastapainoksi paljon valmiiksi tallatuilla poluilla kulkemista.

Aurattuja teitä olen jossain määrin vältellyt, koska osa koneista jättää jälkeensä pakkautuneen liukkaan pinnan. Vaikka omat koirani eivät holtittomasti kaahaa, energiaa on kuitenkin sen verran, että vältän liukkaan alustan tuomia ylimääräisiä riskejä.

Usein valmistaudun sään vaihdokseen niin, että teen pitempiä lenkkejä ennen sään muuttumista ja lyhempiä, palauttavia, kuulostelevia lenkkejä uuden olosuhteen alkupäivinä. 

Näin koiran keho saa luontaisesti tottua uuteen olosuhteeseen.

Tällä kertaa talvi kuitenkin yllätti lenkkeilijän, joten hankia on avattu kuulostellen, hetki ja askel kerrallaan.

Nostetaan tähän loppuun vielä yksi huomionarvoinen seikka.

Sinulla olisi hyvä olla käsitys siitä, millaista koirasi liike on normaalitilassa esimerkiksi sisällä. Miltä esimerkiksi askelten ääni kuulostaa lattiaa vasten.

Jos liikkeen rytmi muuttuu, lenkki on jättänyt isompaa palautumisen tarvetta tai koetellut kehon sisäistä tasapainoa.

Lisäksi kannattaa seurata koiran käytöstä. Jos lenkkiolojen muuttuessa koirakin muuttuu, liikuta entistä kuuntelevammin.

Liikkeen lisäksi kuuntele koirasi silmiä. Jos katsot yllä olevaa Ukan kuvaa ja pysähdyt kuuntelemaan koiran katsetta, tieto virtaa koiran kokemuksesta Sinuun eri tavalla kuin jos jättäydyt yhteyden ulkopuolelle ja yrität ainoastaan omassa mielessäsi analysoida koiran eleitä.

Omaa herkkyyttään kannattaa kasvattaa. Ja parhaiten se kasvaa kuuntelemalla koiraa.

Se on hitain, mutta samalla palkitsevin ja syvällisimmän opin tarjoava tie.

Hyvä tuki muuttuvissa lenkkeilyoloissa on myös luotettava kehonhuollon ammattilainen, kuten kokenut osteopaatti.

Jos viihdyit tämän jutun parissa, koiran tasapainoisesta suhteesta ympäristöön on tarjolla myös laajempi luento, joka on tämän viikonlopun (22.–24.11.2024) ajan Black Friday -tarjouksessa hintaan 25 e (norm. 35 e).

Se tuo laajempaa näkymää oman koiran tilanteeseen ja tarjoaa käytännön vinkkejä ja koulutusohjeita.

Voit syventyä sisältöön rauhassa, sillä se on kuunneltavissasi 31 päivän ajan.

Löydät luennon osoitteesta www.prokoirakko.fi/videot