Jäätyvän koiran potentiaali
Jos teet työsi hyvin, harva kysyy, montako kahvikupillista se vaati ja mitä vatsasi oli siitä mieltä. Tai puritko leukojasi lukkoon, kun nukuit. Vai nukuitko edes?
Tai paljonko Sinusta jäi henkisesti jäljelle, kun kohtasit perheesi ja rakkaasi kaiken sen jälkeeen, mitä päivän aikana ”hoidit kuntoon”.
Mutta jos jäät tuijottamaan näytöllä odottavaa sähköpostia, kylppärin pyykkivuorta tai tavarakasojen kerrostamaa pöytää minuuttien, ehkä tuntienkin vieriessä ohi, et ehkä olekaan enää niin hyvä.
Passivoituminen, eli suomalaisittain jäätyminen, ei ole turvallista, koska joku tulee hyvin pian kertomaan, miten väärin on olla tekemättä mitään.
Puhutaan laiskuudesta, vaikka passivoituminen on kehon luonnollinen reaktio siihen, että käsiteltävää on liikaa.
Ja sellaisena äärimmäisen viisas.
Siitäkin huolimatta, että ihmisten maailma ja koirien maailma on rakennettu paineesta aktivoituvien ehdoilla.
Passivoituvat koirat ovat harrastuskenttien väärin ymmärretyimpiä.
”Kilttejä.”
”Laamailijoita.”
”Lapasia.”
joista
”Ei vaan ole tähän”
kun
”Potentiaali ei riitä.”
Vaikka todellisuudessa passivoitumisella ei ole mitään tekemistä koiran potentiaalin tai edes toimintakyvyn kanssa. Eikä oikeastaan edes kiltteyden, sillä jäätyneessä tilassa koira ei pysty ilmaisemaan epämieluisaa tunnetta, vaikka haluaisi.
Jäätyminen johtuu siitä, että asioita tulee käsiteltäväksi liian paljon liian tiiviillä tahdilla.
Toisilla se on kokonaan poissaolevuutta. Toisilla haistelua tai ihmistä vasten hyppimistä.
Ihmisillä puhutaan myös aktiivisesta jäätymisestä, mikä voi olla esimerkiksi koomaamista somevirran ääressä.
Mikä määrä informaatiota sysää koiran tai ihmisen passiiviseen tilaan, riippuu yksilöstä, elämäntilanteesta ja kehitysvaiheesta. Se ei millään tavalla liity koiran älykkyyteen tai siihen, mihin koira pystyy, kun asiat pidetään käsittelykyvyn sisällä.
Jos passivoituvan koiran kelloa koitetaan kääntää eteenpäin, vireen puolelta ”viritellä” ja usuttaa toimintaan, se tarkoittaa, että entuudestaan paineiseen olemukseen tuutataan vielä lisää painetta, mikä voi syöstä tilanteen toiseen ääripäähän: ylitilaan.
Pahimmillaan paine tulee ulos joko fyysisinä sairauksina tai käytösoireina.
Jos saksanpaimenkoiran pentu ei leiki saalisvietin puolelta puolen vuoden ikään mennessä, ei ole mitään syytä kaivella saalista hereille. Se kyllä herää, kun sen aika on, ja siinä kohtaa kaikki aiempi kaivelu kertautuu hallintavaikeuksina.
Miksi on niin vaikeaa elää ja harrastaa koiran tahtiin?
Miksi meidän on pakko yrittää ahtaa kaikki koirat samaan muottiin?
Mitä paineesta passivoituvat koirat voivat meille opettaa ja miksi myös paineesta aktivoituvien koirien omistajien kannattaa kiinnostua näistä opeista?
—
Monen reaktiivisen koiran takana on alkujaan paineesta passivoitunut pentu, joka hämillään jäi katselemaan jotain mietityttävää tai pelottavaa kohdetta.
Mutta koska ihmisten maailma paahtaa eteenpäin sellaista höyryä, että paineesta aktivoituvistakaan ei tunnu, että tahti millään tapaa riittäisi, tällainen tuumailu ja tilanteen tarkkailu yleensä keskeytetään ja koitetaan korvata jollain ”hyväksytymmällä käytösmallilla.”
Ja kun sitten koira alkaa aktivoitua, olemme haltioissamme, että ”saimme käytöksen muuttumaan”.
Niin toden totta saimme, ja jatkoa seuraa.
Samalla tavoin koiran henkistä tasapainoa järisyttää ihan kaikki virittely, mitä harrastusten ja motivoinnin nimissä teemme.
Meidän ei kannattaisi olla ollenkaan niin kiinnostuneita motivaatiosta kuin olemme.
Se on sama kuin työuupunut kiinnostuisi tavallisen kahvin sijaan espressosta.
Sen sijaan meidän kannattaisi joka päivä viettää aikaa koiraamme seuraten. Ei johtopäätöksiä tehden tai välittömiä somelausumia muotoillen. Vaan pelkästään seuraten.
Sekä levossa, koiran omassa arjessa että yhteistyössä kanssamme.
Onko koiran rytmi paineen vai rentouden rytmi?
––
Saatat ehkä mutista paidankaulukseen, että helpommin sanottu kuin tehty.
Tiedän.
Ei ole sattumaa, että opetan rauhoittumista, ja että joka päivä ja viikko yhä edelleen opettelen sitä myös itse.
Jos ihmisessä ei ole tilaa – toisin sanoen, jos oma olemus on valmiiksi täynnä painetta, on huomattavan vaikeaa asettua hiljaiseen yhteyteen kuuntelemaan toista.
Hiljaisen yhteyden yritys sysää paineisen ihmisen omiin ajatuksiin ja hetken päästä huomaa taas viettäneensä useita minuutteja henkisesti toisaalla, vaikka fyysisesti olikin koiran vierellä.
Paras ratkaisu tähän ei ole keksiä entistä enemmän aktiivisia asioita yhdessä tehtäväksi, jotta ei tarvitsisi edetä hankalalta tuntuvana suuntaan.
Et voi ohittaa itseäsi matkalla syvempään yhteyteen koirasi kanssa.
Vasta kun ymmärrät omaa painettasi, ja miten joskus aikanaan olit se ”pentu”, joka monenlaisten tunteiden myllerryksessä pysähtyi ihmettelemään maailmaa, ja jonka omaa rytmiä ei kunnioitettu (ehkä moitittiin tai hoputettiin), pystyt ymmärtämään koiraa.
Kun tunnistat hidastamisen tarpeen, kasvat ihmiseksi, joka ymmärtää, että asioiden yhdistäminen mielessä, kehossa ja koko olemuksessa kysyy aikaa.
Se ei ole merkki yksinkertaisuudesta tai hitaudesta, vaan luonnollinen osa kasvua ja kehittymistä.
Kun suot koirallesi mahdollisuuden käsitellä asioita omaan tahtiin, hoivaat taustalla sitä osaa itsestäsi, joka kaipaa aikaa ja rauhaa.
Pysähtymisen ja kuuntelevan rytmin opettelu avaa tien passivoitumisesta eteenpäin. Kyky pysähtyä, rauhoittua ja olla läsnä luo ihmiseen ja koiraan tyhjän tilan.
Samalla vanha kuorma kirpoaa. Sisälle tulee tilaa juuri käsillä olevalle hetkelle, sen kaikissa sävyissä.
Kun jokainen yhdessä koettu harjoitus ja päivän vaihe alkaa tyhjästä tilasta, joka molemmissa on, yhteys voi elää ja hengittää vapaasti.
Ja vasta silloin pääset näkemään, mikä on Sinun ja koirasi todellinen potentiaali.
Paras syy olla laittamatta omaa koiraa samaan muottiin yhdenkään toisen koiran kanssa on se, mitä koirasi on tullut Sinulle opettamaan.
Et mitenkään pysty ottamaan siitä selvää, jos jäät jumiin siihen, mitä joku muu tekee tai ei tee oman koiransa kanssa.
Omista koiristani Inkeri unohtaa välillä leikkiä omalla lelullaan, koska jumiutuu katsomaan, miten Ukka leikkii.
Vaikka Inkerillä olisi suussa miten hieno lelu tahansa, siitä ei ole apua.
Me ihmiset sorrumme tämän tästä samaan ja some on mahdottoman etevä ruokkimaan tätä. Jos et todella tiedosta, missä oma polkusi kulkee, et pääse kurkistamaan niihin seikkailuihin, joita koirasi ja Sinun oli tarkoitus täällä kokea.
Niitä ei ole kukaan sanoittanut tai kuvannut teitä ennen. Ja Sinunkin kannattaa kuunnella tarkkaan, jaatko kokemuksesi muiden kanssa vai säilytätkö ne itselläsi.
––
Mutta mitä paineesta passivoituvat koirat voivat meille opettaa ja miksi myös paineesta aktivoituvien koirien kanssa elävien kannattaa suhtautua uteliaasti näihin oppeihin?
Syvä yhteys on mahdollinen vain silloin, kun asiat pysyvät käsittelykyvyn sisällä.
Passivoitunut koira ei neuvottele kohdassa, jossa liika on liikaa.
Se ei ole ihmisen huonoutta, vaan luonnollista kommunikaatiota, jossa koiran koko olemus tekee työtä koiran (ja usein myös ihmisen!) hyvinvoinnin eteen. Kun jokin on liikaa koirallemme, se on hyvin usein sitä myös meille.
Jos alkaa kuulla tätä totuutta – ja varsinkin pieniä, hiljaisia merkkejä, jotka edeltävät totaalista jäätymistä, luottamus oman koiran kanssa kasvaa. Kommunikaatio muuttuu herkemmäksi, yhteiseen tekemiseen tulee lisää sävyjä.
Passivoituvassa koirassa on rajattomasti toimintakykyä. Se ei lopu. Sille on vain annettava aikaa ja rauha tulla esiin.
Jos Sinulla taas on paineesta aktivoituva koira, voit teettää vaikka 50 toistoa ja pintatasolla koira sanoo kaikille niille ”kyllä”.
Syvemmällä tasolla tapahtuu kuitenkin jotain aivan muuta.
Miltä yhteys tuntuu ensimmäisen toiston aikana? Minkä verran olet itse silloin läsnä?
Entä kolmannen tai kuudennen toiston kohdalla?
Ja siitä eteenpäin?
Kuvittele, että koirasi kesken 12. toiston pysähtyy, hiljenee, eikä enää tee mitään. Vain seisoo Sinua vastapäätä, katsoo silmiin.
Mitä hän kuulee?
Rauhallisen kehityksen hyödyt tulevat näkyviin vain hänelle, joka on valmis etenemään koiran tahtiin ja koiran ehdoilla.
Omaan luonnolliseen tahtiinsa kehittyvä koira on äärimmäisen luotettava ja varma taidoissa, jotka oppii.
Myös näennäisen nopeasti kehittyvä ja herkästi käytöstään muuttava koira (jota usein pidetään helppona koulutettavana) tarvitsee vakauteensa paljon koiran ehdoilla toimimista, jossa pieni rytmin nopeutuminen viestittää siitä, että ihmisen kannattaa perääntyä ja antaa koiralle aikaa ja tilaa sulatella rauhassa siihen asti tapahtunutta.
Ja juuri nämä pienet vireen heilahtelut ovat kaikkien isompien vireongelmien syntylähteitä.
Jäätyvän koiran viisas viesti onkin kuunnella koiran rytmiä ja kunnioittaa sitä. Tehdä tilaa ja luottaa siihen, että koira hoitaa oman puolensa yhteistyöstä, kun saa aikaa ja tilaa rauhassa käsitellä asioita.
